Päätöksiä

Kesken kaiken itseasiassa kovin tyytyväisenä elämääni olen tehnyt päätöksen vaihtaa työpaikkaa. Uudessa työssä on tulee olemaan monenlaisia haasteita, jotka haastavat paitsi minua myös asettavat perheeni uudenlaisten haasteiden eteen. Teen ratkaisun silti. Osin itsekkäistä uraani liittyvistä syistä, mutta myös uteliaisuudesta ja omien rajojen kokeilemisen vuoksi. Joskus mahdollisuuksiin on vain tartuttava.

Uuden aloittaminen on aina huikean houkuttelevaa ja vaatii kuitenkin melkoisesti rohkeuttakin. Mutta kun päätös on tehty - eteenpäin mennään. Ennen lähtöä on kuitenkin saatava monta asiaa entisessä joko valmiiksi tai ainakin siihen pisteeseen, että jäljelle jäävät voivat ilman kohtuuttomia ponnisteluja jatkaa tehtäviäni.

Joskus asioiden loppuun saattaminen vaatii oikeastaan vain oikeiden asioiden yhdistämistä. Sukat unohtuneet kesken vähän ennen valmistumistaan oikeastaan vain sattumalta. Pistetty syrjään ja unohtuneet sinne. Huivi jäänyt kesken langan loppumisen vuoksi. Sama lanka, yksi ilta ja kaksi kaunista valmiina. Saman tapaista yhdistelyä nyt nämä viimeiset päivät wanhassa työssä. Uteliaana kohti uutta.

t. Oikeastaan aika tyytyväinen Aurora

Ystävä on kuin villasukka

Kirjoitteli muuan eräässä yhteydessä :) Kyllä vain niin onkin. Ja villasukille on totisesti ollut käyttöä viime päivinä. Paitsi että tuli oikein emäpakkaset niin meillä on alettu sairastaa oikein urakalla!

Oma selkä sanoi riks raks ja poks. Tuli venyttyä särkylääkepöhnässä monta päivää kotona. Ei siinä mitään. Neuloinkin. Silloin kun pystyin istumaan. Hiljalleen parempaan suuntaan selkäni menossa. Sitten aloitettiin oikein kunnon kuumetauti. Keijukaisprinsessa hehkuu kuin kiuas ja nukkuu kolmatta päivää.

Silti tuli ystävänpäivä. Näin kukkia rakastavana - ihan loistopäivä! Ihanaa, kun kesä tulee edes maljakkoon. Kevään myötä kukkaan puhkeavat myös lempikukkani, tulppaanit. Miten joku niin yksinkertainen voi olla niin kaunis ja kaikki värit yhtä kauniita. Silmäkarkkeja. Mutta eipä ruusuistakaan voi vikaa löytää.

Aurinko paistaa sisukkaasti ja antaa uskoa, että kevättä kohti ollaan menossa. Lumi ei minua haittaa. Sen tuoma valo on kaikkeen vaivaan verrattuna kuitenkin ylivoimaista. Kylmyys kyllä hyytää sielua myöden. Onneksi on villaa.

Elämäni ja urani ensimmäinen zauberball taipui sukiksi. Värit todella vahvoja. Sukan välittömästi alkava nukkaantuminen hieman masensi, mutta neulottavana ihana ja lopputulos pehmeän villainen. Tulee varmaan tehtyä toistekin joku vähän hillitympi väri ehkä.

Suloinen kuopukseni, ikiliikkuja ja puhekone, on hiljaa tai ainakin välillä tai ainakin hiljaisempi. Eripari polvisukissaan makaa sohvalla ja televisiossa laulavat ja tanssivat Hannah Montana, muumit ja barbie-elokuvat. Nyt voi katsoa, mitä vaan. Ei tule yliannostusta. Silmät painuvat kiinni kohta alkutekstien jälkeen. Tyhmä tauti mene jo pois.

Onneksi on ystävät. Ihanat ihmiset. Muuten nämä hitaat toipilaspäivät olisivat erityisen tylsiä. Nyt ihan siedettäviä. Ja otsikkoon viitaten - rakastan villasukkia :)

Aurora kevättä kohti