22. tammikuuta 2011

Sinistä ilta hämärässä

On hankalaa, jos ihmiselle iskee inspiraatio kuvata illalla, kun valo on onnetonta. Vielä kiusallisempaa on, jos se ihminen ei ymmärrä odottaa aamua ja parempaa valoa vaan huonosta valosta huolimatta vie kuvaus ja bloggaus projektin läpi. No seuraukset on nähtävissä täällä juuri nyt.


Sohvan nurkassa lojuu useinkin joku keskeneräinen neule. Neuleen seurana harva se ilta on jotain lasten sohville unohtamaa. Vaikka sitten läksyvihko. Kuvassa hiha. Hihalla on kaveri. Samaisen paidan aloitettu vartalo-osuus. Lankana Novitan Rose. Väri, no jaa. Mikähän minua oikein vaivaa, kun mukaan helposti lähtee sinisävyisiä, vaikka virallisesti en sinisen ystävä olekaan. Ja tuo mohair... En ole ihan varma siitäkään.

Usein neuleen päällä sohvan nurkassa lojuu myös koira. Välillä käännän koiraa ja kaivan puikkoja sen alta. Ei ole todellinen prinsessa se. Voi nukkua vaikka sukkapuikkojen päällä. No poikakoirahan tuo on noin muutenkin.


Yksi ihanuus kaukana toivoi piiiitkiä sukkia ja saamansa pitää. Lähtevät postiin maanantaina. Terveisiä vaan Keski-Suomeen. Tädin mussukka - joka on tätiään pidempi, mutta mussukka vieläkin.

Tämän vuoden aloitus on ollut raskas.

Huonoja uutisia, surua ja turhia haasteita on tämä vuoden alku tarjonnut. Onneksi myös hyviä asioita, rakkaita ihmisiä, onnistumisia. Onneksi on pysyviä, turvallisia asioita, kuten vaikka leppeät, hämärät illat, käsityöt, vihreä tee ja kynttilät.

Kaikkein onnellisin olisin juuri nyt hyvin ja helposti soljuvasta arjesta. Siitä että ei olisi eikä tulisi mitään kovin ylimääräistä. Sellaisia tavallisia vaan nuhaa ja ehkä vähän kuumetta. Lumisateita. Autojonoja. Tavallista kiirettä. Ei sen kummempaa.

Aurora talvisena iltana

19. tammikuuta 2011

Raidallinen perhe


Kuopukseni Keijukaisprinsessa on siinä mielessä hauska lapsi, että hän on aina valmis lähtemään lankakauppaan. Siihenpä hauskuus sitten näissä reissuissa loppuukin. Halvempaa olisi käydä yksin... Käytiin tiistaina yhdessä lankakaupassa ja lapseni hullaantui lankavalikoimasta ihan samalla tavalla kuin äitinsä ja sai saaliiksi ihanan paksun Zitron Turmalin-langan. Virkkasipa tämä Tehotyttö samana iltana 12 nron koukulla 100 g vyyhdistä tämän söpösen pussukan :) Sopii muuten tekijänsä päähänkin... että on muunnettava pipoksi myös.


Lapsen työn raidat tulivat tällä kertaa langasta itsestään, minä jouduin vähän vaihtamaan lankaakin. Kun joulusta päästiin eteenpäin, pääsin vihdoin neulomaan itselleni ja tässä tulos. Pitkät noroset (kureyon) sukat... melkein niin ihanat, ettei meinaa raskia pitää :) Mutta ei raaski jättää pitämättäkään!


Puikoilla paljon uutta. Vähän valmista.

Lämpöä ja lempeä talvisiin iltoihinne!
teidän
Aurora

11. tammikuuta 2011

HIljainen hetki


Tieto lapsuuden ystävän kuolemasta tavoitti kesken kiireisen iltapäivän. Pysäytti. Asetti mittasuhteet kotvaksi kohdalleen. Käänsi näkökulman juuri tähän hetkeen, lähelle.

Niin paljon syytä kiitokseen. Olen kiitollinen elämästäni juuri tällaisena juuri nyt.

Päätin tarttua hetkeen. Paistoin lapsille iltapalalla lettuja. Poltettiin kynttilöitä.

Minä muistan Sinut.

4. tammikuuta 2011

Kurkistus pukin konttiin ja tähän vuoteen


Melkeistä kaikki, mitä tänä vuonna lähti pukin konttiin. Yksi kaulaliina Luccasta Ystävälle, jonka monista väreistä yksi on turkoosi :) Kaulaputkula Novitan Purosta, väri metsä, tilaustyönä Siskolle. Muut perheenjäsenet sai lapasia ja sukkia. Kukin ainakin jonkin verran värinsä mukaan.

Joulu on tältä vuodelta takana ja upea täysin kirjoittamaton vuosi edessä! Ihanuutta. Kalenteri on siisti ja sen välistä ei vielä tursua kaikki lippuset, lappuset ja post-it-laput. Nyt voi ihan itse päättää millä sen täyttää!

Tästä vuodesta jokainen voi tehdä juuri sellaisen kuin itse haluaa! Mahdollisuuksia täynnä. Ainakin täällä harrastusmaailmassa (ja vähän töissäkin) aivot suorastaan kompastelevat ideoihin!