Tieto lapsuuden ystävän kuolemasta tavoitti kesken kiireisen iltapäivän. Pysäytti. Asetti mittasuhteet kotvaksi kohdalleen. Käänsi näkökulman juuri tähän hetkeen, lähelle.
Niin paljon syytä kiitokseen. Olen kiitollinen elämästäni juuri tällaisena juuri nyt.
Päätin tarttua hetkeen. Paistoin lapsille iltapalalla lettuja. Poltettiin kynttilöitä.
Minä muistan Sinut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti