Sadepäivänä

Tänään sataa vettä. Harmaita, suuria pisaroita. Välillä vähemmän ja välillä kuin tiputteluun kyllästyneenä saavista kaataen. Nyt on juuri hyvä päivä lajitella valokuvia. Katsella niitä viikon takaisia, kun aurinko paistoi ja kesä alkoi. Kesäisiä tunnelmakuvia. Näitä katsellessa luottamus kasvaa siihen, että kyllä se kohta taas jatkuu. Kesä.

Linnunpelätin pyörii kaivon läheisyydessä ja ilahduttaa meitä, mutta estää kiusalliset yllätykset kaivon kannella. Koira käy välillä katsomassa välkkyvää lähempää ja perääntyy taas. Ei taida toimia karkottimena koiralle. Päinvastoin.

Kivi on muisto lasten muutaman vuoden takaisesta projektista. Sillä oli ystävä, jonka värit taisivat haalistua jo sateessa. Tämä piti pintansa paremmin.

Urakka

Juhlapäivä lähestyy. Juhlan kunniaksi tämä haki hienoa lankaa. Kaunista ja mukavan tuntuista. Päätti tehdä lahjan itse. Kun on niin vaikea päättää, että mitä ja mikä niistä. Kaikkea on jo liiankin kanssa. Se että ei lahjaa antaisi - sitä ei tohdi edes ajatella. Tuntuisi niin tylyltä.

Hiljalleen ensimmäinen hiha ja siitä sitten eteenpäin tutulla tiellä. Päiviä ei ole enää monta h-hetkeen, joten jostain vielä aika siihen, että ehtii puikkoja heilutella.

Kuitenkin vaikka vähän taas aikatauluongelmaa niin silti. Kuopuksen pitkävartiset sukat pyrkivät puikoille samaan aikaan.

Voi tätä kesää, tätä hellettä. Tähän voisi tottua. Tästä ei haluaisi luopua. Tämä ei usko säätiedotuksiin!

Villatakki kesäksi

Olympialaisten hengessä talvella neulottu satutakki on valmis. Valmistui kyllä jo neuleolympialaisten aikaan nappeja vaille valmiiksi... Tyypillistä. No nyt sitten viikonloppuna vihdoin istuimme Keijukaisprinsessan kanssa nappirasioiden ääreen ja valitsimme persoonalliset napit satutakkiin ja tässä se nyt vihdoin on - valmiina. Ensin ajattelin, että jopas... valmistui juuri, kun helteet alkoivat, mutta sen verran realisti täytyy kuitenkin olla, että saattaahan kesän aikana joku viileä ilta vielä tulla... ja kasvun varaa on sen verran, että mahtuu vielä syksylläkin!

Vähän samaan tapaan vapaasti yhdistellen on syntynyt tämä kimppu, joka odotti minua tänään töistä tullessa keittiönpöydällä. Keijukaisprinsessa oli ystävineen kerännty kukat (mm tulppaani, voikukka ja mustikan varpuja) pihasta ja pientareilta. Pieni pala kesää keittiönpöydällä.

Nautinnollisia kesäpäiviä jokaiseen kotiin!

Tämähän on se kesä!

Käsittämätöntä, mutta kävi niin...

...kuin luvattiin. Tuli kesä. Ainakin viikonlopun mittainen. Mökkiviikonlopun mittainen - ainakin. Äkkiä kivien välissä kukkii kesä.

Kiireetöntä kävelyä paljain jaloin. Hyvää ruokaa ja juomaa. Ystävien tapaamista. Maailman parantamista pitkälle yöhön. Ulkona neulomista, välillä kaksi neuletta kerrallaan. Pihapelejä, sisäpelejä, lautapelejä, vähän vuolemista ja trampoliinilla hyppimistä. Niistä on mökkeily tehty.

Koiralla on ensimmäinen kesä. Sen juoksu on iloista. Se ei väsy koskaan. Se on laitettava nukkumaan, itse se ei osaa lopettaa. Sillä on kiire kokea tämä kesä.

Kevät on täällä

Pitkään meni niin, ettei mitään. Energia meni (jos sitä oli) samantien. Pihalla koiran kanssa haaveillessa. Hukkui arkeen niin tahmeasti pyörineeseen.

Ja äkkiä onkin kevät. Keittiön pöydällä kasvaa Keijukaisprinsessan omenapuu. Vihdoin puikoillakin ensin tuon mekon tekele ja nyt jo kaksi muutakin valmiiksi pyrkijää. Valo ja energia lisääntyvät kilpaa. Huomenna alkaa kuulemma jo kesä! Kuinka aika rientääkään!