Retkeiltiin kotiseutumuseon pihassa kolme lasta (yksi oli lainassa) ja minä. Kiireellä mentiin illan viime säteet tallentamaan filmille, kun seuraavalle päivälle oli luvattu räntää ja rähmää taivaan täydeltä (ja se lupaus piti!). Museo oli kiinni, mutta onneksi se ei millään tavalla menoa haitannut. Mehän olimme turisteja.
"Tämähän on kestolunta!" huusi Keijukaisprinsessa, kun juoksi hangen päällä kevyimpänä. Laskevassa auringossa kertakaikkiaan näytti hetken aikaa, että keijukaiset todella tanssivat. Hetkessä keijukaisten tanssi tosin muuttui lumessa kieriskelyksi ja painiksi. Lopuksi auringon laskiessa sinisessä hämärässä lumienkeli pellon koskemattomaan lumeen.
Voi näitä hohtavia hankia ja aurinkoisia päiviä!
