Suunnitelmallisuutta

Olen aloittanut ehkä suuritöisimmän - ainakin pitkään aikaan, mahdollisesti koskaan - käsityöni. Juuri nyt kun työkuvioni muuttuvat niin, että leppoisat aamut asiakkaiden kanssa seurustellen ja samalla neuloen alkavat olla historiaa... Eli en siis myöskään osaa suunnitella järkevästi. Mahtavaa huomata itsessään tällainenkin puute...

Mutta ehkä nyt onkin juuri oikea hetki tälle neuleelle. Se kerta kaikkiaan vain kutsui minua juuri kun tuntui, että Sukkia ja Lapasia Syövän Koulun tarpeiden tyydyttäminen ei vaan riitä vaan kaipaan suurempaa haastetta! Palmikot ovat kutsuneet jo kauan ja lankakin tuntui niin käteen sopivalle...

Samaan aikaan lasten huoneessa valmistuu monumentti toisensa jälkeen. Hommassa täytyy olla jotain suunnitelmallisuuttakin, koska pian se täyttää koko huoneen lattian ja kaikki Muoviset ja Kummalliset saavat ystävän, kodin, koulun, päivähoitopaikan... Ei hätää! Lapseni osaavat suunnitella :)

Päättäminen

Kauniille ja vakavalle valmistuu lapaset jollakin ikivanhalla mallilla. Omistan samalla mallilla - ehkä 70-luvulla tehdyt lapaset, joita pidän paljon. Ne on rakkaat jo tekijänsäkin takia. Muistona ihmisestä menneisyydessä. Kauniilta ja vakavalta oli kuulemma jäätynyt (SIIS JÄÄTYNYT) kädet luistellessa ja hän toivoi saavansa lapaset "kahdesta langasta". Tämä jäätyminen on kyllä ihme johon Lapaset Kahdesta Langasta tuskin auttavat, olihan Kauniilla ja Vakavalla NELJÄT lapaset mukana luistelemassa... Mutta tämä jäätymisonnettomuus sattui silti! Käsittämätöntä.

Miehen villapaita on valmis. Tai siis ei ole. Osat ovat valmiit, mutta millään en ole saanut sitä inspiraatiota, jolla ne saisi yhdistettyä toisiinsa. Onneksi Mies sanoo joka kerta, kun paidasta puhutaan, että "ehtii sen ensi talveksikin"... Tällä menolla jopa ensi talvi on optimistinen suunnitelma. Eli siis minulla ei ole projektin lopettamisen taitoa, mikä on sääli, koska minun pitäisi työkseni päättää projekti tänä keväänä. Voih!

Postitin tänään työhakemuksen. Jaa-a. Varmaan pitäisi ennen heidän yhteydenottoaan tietää, haluanko sen työn, vaikka voisin olla siinä hyvä. En osaa päättää. Onneksi ei vielä tarvitsekaan. Sitten kun päätös on tehtävä, on päätöskin valmis.

"Kaikki vastaukset ovat ihmisessä itsessään, jos vaan pysähtyy kuuntelemaan itseään."