Mitä ihanaa, luovaa, loputonta keskeneräisyyttä tämä onkaan. Olisipa toiset kädet, joilla tekisi kaikki ne välttämättömät, mutta välillä turhauttavat "pakolliset" käsityöt, joilla pyrin suojelemaan perhettäni tätä julmaa kylmyyttä vastaan. On pysyttävä Sukkia ja Lapasia Syövän Koulun edellä! Mutta välillä on viikkoja, kun Koulu on erityisen nälkäinen. Silloin sukkia ja lapasia katoaa käsittämätöntä vauhtia. Mutta yleensä Koulu tulee katumapäälle ja salaperäisesti palauttaa Kadotetut Sukat ja Lapaset takaisin.
Tein Pakkoneuloottisen Ystävän (ja kahden 11-vuotiaan Nälkäisen Neidin) kanssa retken Ogelin kauppakeskukseen, koska kovasti ovat huhut kiertäneet, että sieltä neulojan paratiisi voisi löytyä. Olin vannonut, että matkaan lähden vasta kun Miehen lempeän ruskea (Novitan Stone) villapaita on valmis. En kuitenkaan pystynyt pidättelemään ja nyt on YhtäAikaa tekeillä myös Kauniille ja Vakavalle vihreä villapaita ja sen lankoja valittiin hartaasti! Kaunis ja Vakava oli päättänyt, että vaaleanpunaista sen olla pitää! Puolen tunnin hyllyjen välissä kävelyn ja lankakerien vertailun jälkeen tulos on pehmeän vihreä... (Topp,t Tå). Ihana lanka. Kutsui minua nimeltä ja jouduin aloittamaan jo illalla sen työstämisen - aamulla purin tuotokseni, koska halusin siihen sitten kuitenkin nuo pikkuruiset kuviot...
Saaliiksi saatiin myös puikkoja: lyhyet sukkapuikot, kauniit tummat sukkapuikot (Kauniin ja Vakavan Henkilökohtaiset Sukkapuikot) ja paksut puikot, jollaiset minulla itse asiassa sitten kotona olikin ennestään, kun rupesin invetaatiota tekemään, mutta kauniit on, kauniit. Kuvan Norot taas tulivat postissa viikko sitten.... Mitähän niistä sitten tekisi :D
Olisipa toiset kädet!
